1. Maj Karma: Satiinisydän
Salama (2009), onko siinä kaikki mitä jää perinnöksi (mahtavalta) Maij’ Karman Kauniiden Kuvien imperiumilta? Levy, joka muka viivästyi rumpali Savolaisen koiran syötyä demoversion sisältäneen kovalevyn. Nimikappaleen lisäksi joskus levy-yhtiön julkaisemalle kokoelmalle tulisi mahtua vain tämä Satiinisydän. ”Kevyt-Karmaa”, jossa kevyttä on vain kitarat.
2. Proclaimers: I’ll gonna be (500 miles)
Hemmetin hauska biisi, joka jumiutuu liian hyvin päänsisäiseen soundtrackiin. Perjantaina kuulin sen irkkupubissa livenbändin esittämänä ja maanantaina se soi päässä niin pahasti että piti kaivaa originaaliversio kuunteluun (ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, lähti vinyylisinkku tulemaan ebaysta).
3. Jaakko Teppo: Rakkaus ja metsärahat
Taannoin hankkimani tribuuttilevy Pörsämäen Sanomat kummittelee vieläkin, ja hyvällä tapaa. Liikaa lainoja kuultuani tartuin originaaliin. TuplaCD Jaakko Teppoa on selvin päin liikaa, vaikka siellä onkin mahtavia paloja kuten tämä, jo kuolleeksi julistetusta, pyyteettömästä rakkauvesta kertova kupletti.
4. Maija Vilkkumaa: Rouvakellari
Maijan uuden levyn avausraita ja tää on nyt tätä. Niin perus-vilkkumaa –biisi että mietin jo Maijan tehneen pilaa itsestään, mutta tuskinpa kuitenkaan. Tarttuva kertsi, angstia, menoa ja meininkiä, mutta kuultu niin monta kertaa aiemmin. Kuitenkin levyn parhaimmistoa. Maija sortuu ikävästi Ismo Alanko syndroomaan (= kaunis melodia/teksti on pakko pilata riitasoinnulla/kirosanalla).
5. Maija Vilkkumaa: Dingo ja yö
Maija osaa (Anssi Kelan ohella) nimetä laulunsa päähenkilöt. Tekstin onneton Marleena on niin helppo kuvitella Kontulan lähiöbaarissa toivomassa DJ:ltä sitä hurjien nuoruusvuosiensa Dingoa. Biisi ei sinänsä tuo uutta vaan pikemminkin päivitetty versio Mun elämä –biisistä. Ja se Ismo-syndrooma tunkee tännekin. Paska Paska Paska. Heti parani tämänkin blogi! Mikähän on Maijan vastuu kun kaiken maailman Marleenat hylkäävät lapsensa ja kurjan työnsä, kuten laulun päähenkilö uhoaa tekevänsä?
Salama (2009), onko siinä kaikki mitä jää perinnöksi (mahtavalta) Maij’ Karman Kauniiden Kuvien imperiumilta? Levy, joka muka viivästyi rumpali Savolaisen koiran syötyä demoversion sisältäneen kovalevyn. Nimikappaleen lisäksi joskus levy-yhtiön julkaisemalle kokoelmalle tulisi mahtua vain tämä Satiinisydän. ”Kevyt-Karmaa”, jossa kevyttä on vain kitarat.
2. Proclaimers: I’ll gonna be (500 miles)
Hemmetin hauska biisi, joka jumiutuu liian hyvin päänsisäiseen soundtrackiin. Perjantaina kuulin sen irkkupubissa livenbändin esittämänä ja maanantaina se soi päässä niin pahasti että piti kaivaa originaaliversio kuunteluun (ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, lähti vinyylisinkku tulemaan ebaysta).
3. Jaakko Teppo: Rakkaus ja metsärahat
Taannoin hankkimani tribuuttilevy Pörsämäen Sanomat kummittelee vieläkin, ja hyvällä tapaa. Liikaa lainoja kuultuani tartuin originaaliin. TuplaCD Jaakko Teppoa on selvin päin liikaa, vaikka siellä onkin mahtavia paloja kuten tämä, jo kuolleeksi julistetusta, pyyteettömästä rakkauvesta kertova kupletti.
4. Maija Vilkkumaa: Rouvakellari
Maijan uuden levyn avausraita ja tää on nyt tätä. Niin perus-vilkkumaa –biisi että mietin jo Maijan tehneen pilaa itsestään, mutta tuskinpa kuitenkaan. Tarttuva kertsi, angstia, menoa ja meininkiä, mutta kuultu niin monta kertaa aiemmin. Kuitenkin levyn parhaimmistoa. Maija sortuu ikävästi Ismo Alanko syndroomaan (= kaunis melodia/teksti on pakko pilata riitasoinnulla/kirosanalla).
5. Maija Vilkkumaa: Dingo ja yö
Maija osaa (Anssi Kelan ohella) nimetä laulunsa päähenkilöt. Tekstin onneton Marleena on niin helppo kuvitella Kontulan lähiöbaarissa toivomassa DJ:ltä sitä hurjien nuoruusvuosiensa Dingoa. Biisi ei sinänsä tuo uutta vaan pikemminkin päivitetty versio Mun elämä –biisistä. Ja se Ismo-syndrooma tunkee tännekin. Paska Paska Paska. Heti parani tämänkin blogi! Mikähän on Maijan vastuu kun kaiken maailman Marleenat hylkäävät lapsensa ja kurjan työnsä, kuten laulun päähenkilö uhoaa tekevänsä?
Kommentit