Viikon leffavinkkinä suosittelen Ang Leen Ice Stormia (1997). Harvoin tulee näin kylmä ja jäätävä leffa vastaan. En väitä että kyseessä olisi ehdoton mestariteos, mutta katsomisen arvoinen tarina kuitenkin. Mahtavasti lavastettu 70-luku ja paljon hyviä näyttelijöitä sekä teini-idoleita uransa alkumetreillä hyvinkin raflaavissa rooleissa.

Ja sitten itse listaan:

1. Mokoma: Sydänjuuret
Mokoma-leiristä kuuluu meteliä ja se kuulostaa hyvälle. Tekstissä ruoditaan isiemme henkistä perintöä ja sävellyspuolella kuullaan moniulotteisinta Mokomaa pitkään aikaan. Levy lähti tilaukseen.

2. AC/DC: Safe in New York City
Toimii kuin junan vessa. Eihän tätä oikeasti tarvitsisi edes perustella, mutta kirjoitetaan jotain. Alun perin tämän piti naureskella NYC:n pormestarille Rudy Giulianille, kuinka hän väitti siistineensä kaupungin, mutta erään syyskuun yhdennentoista päivän laulu muuttui hyvin kyseenalaiseksi. En ole kuunnellut tätä biisiä tietoisesti varmaan sitten Stiff Upper Lipin (2000) julkaisun, mutta toisaalta biisi olisi voinut löytyä niin Razors Edgeltä (1990) tai parin vuoden takaiselta Black Ice-levyltä. Jotkut asiat vaan toimii.   

3 Stereo Total: Supergirl
Berliiniläinen elektropop-duo vaihtaa sujuvasti kieltä ranskaksi, saksaksi tai englanniksi ja yleensä vielä saman biisin sisällä. Pahimmillaan rasittavaa kuunneltavaa, mutta seassa on paljon helmiä jotka jäävät mantran lailla päähän soimaan.

4 David Hasselhoff: Do You Love Me
Vinyylisinglen kannessa David poseeraa mustan Pontiac Firebirdin katolla nahkaliivissä sähkökitara lanteilla. Pelkästään kansikuva pakottaa jokaisen Hasselhoff-fanin hankkimaan tämän helmen. Levyltä kuvittelin löytyvän imelän balladin, jossa mahdollisesti olisi miehen oma sanoitus. Pettymykseksi biisi paljastuikin Contoursin mainioksi soul/rock-hitiksi, jonka mm. Blues Brothers on coveroinut. Toisella kuuntelukerralla Davidin versio alkoikin svengaamaan kuin hirvi. Mahtavaa.

5 The Guess Who: American Woman
Viime viikonloppuna eräässä TV-ohjelmassa, jossa etsitään amerikkalaista idolia, tulkittiin tämä Lenny Kravitzin MTV-sukupolvelle esittelemä klassikko. Mutta ei kumpikaan tee oikeutta alkuperäisesityksen tyylikkyydelle. Ei auttanut vaikka kuinka poika oli stailattu uudeksi Jim Morrisoniksi, kotiinlähtö koitui kohtaloksi.